Pääsivu
Nimi: Jimi Jansen, Jimi
Ikä: 22-vuotias
Sukupuoli: Mies
Pituus: 172 cm
Paino: 60 kg
Siviilisääty: Sinkku
Seksuaalisuus: Homo
Asema tallilla: Hevosen omistaja
Hevonen: Ykä-Jyrki
Pelaaja: Duality
Pelipaikka: Marker Stal
Jimi löysi tiensä hevosharrastukseen hyvän ystävänsä (siis juoppoystävänsä Sebastian Appleyardin) kautta heidän tutustuttuaan molempien yhteisessä kantapaikassa. Hevosista Jimi ei tiedä juurikaan mitään, sen verran että missä on pää ja häntä, ja tietysti miten mennään esteistä yli (hevosen kanssa tai ilman). Ulkopuolisena Jimin voisi kuvitella jollain tapaa vajaamieliseksi (sitä hän kyllä valitettavasti vähän onkin), mutta tutustuttuaan Jimiin voi häntäkin oppia ymmärtämään.
Persoonana Jimi on oikein sosiaalinen ja heittäytyväinen. Tyttöjen jutut luistaa siinä missä jätkien baari- ja kisakatsomoillat. Tytöille hän on tuki, turva ja olkapää, pojille sitä mitä tilanne vaatii Vapaa-aika kuluu tallilla, baarissa (jos ei ole tiskin takana töissä) tai kitaraa soitellessa. Jimin suomalainen etunimi on peräisin siitä, että hänen äitinsä on suomalainen. Isä puolestaan on Hollannista (tästä siis sukunimi). Äidinkieliä on kaksi, hollanti ja suomi.
Nimi: Ykä-Jyrki, Jykä
Sukupuoli: Ruuna
Rotu: Suomenhevonen
Säkäkorkeus: 157 cm
Väri: Rautias
Ikä: 6v.
Omistaja: Jimi Jansen
Jykä on siis peräisin Suomesta. Näin siksi että kun Jimi kertoi äidilleen hevosharrastuksestaan, intoutui tämä ostamaan pojalleen hienon ja varman suomenhevosen. Hieno Jykä kyllä onkin, mutta varmuus ei osunut ostoksessa yhteen. Jimillä on nimittäin työ (tai mikä työ kun vain ohjaa minne mennään) Jykän hallitsemisessa. Vauhtia on enemmän kuin laki sallii, mutta eikös hevosurheilussa poikia kiinnostakin vauhti ja vaaralliset tilanteet. Kilpailla yritetään esteillä.
Koulutustasoltaan Jykämme on vaatimattomat HeC, mutta esteitä liidetään parhaimmillaan metrin korkeudelta, jos onnistutaan.
Pelinäyte
Lori käveli verkkaisesti suurten ja vanhojen puiden keskellä. Lehvystöt peittivät taivaan laskeutumalla pehmeästi suojaamaan metsää ja sen asukkaita. Jokin siinä paikassa kuitenkin sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Lorin selkää.
Metsä huokui uhkaa. Sen tunnelma sai paikasta jotenkin ahtaan, sellaisen, että henkikin alkoi kulkea entistä vaikeammin. Ahdisti.
Pitäisi ehkä kääntyä takaisin.
Hiirakko tamma kuitenkin päätti vielä kiertää pienen lenkin jotta saisi aikaansa kulutettua. Ei mennyt kauaankaan, kun se sai vielä yhden syyn viivytellä tuossa metsässä hieman kauemmin. Lori nimittäin näki puiden lomasta kuinka toinen hevonen seisoi pienen puisen rakennuksen edustalla ja astumassa sen ovesta sisälle. Uteliaisuus veikin voiton ja Lori lähti hieman reippaammin astelemaan kohti tuota rakennusta ja hevosta.
Kun Lori oli päässyt mökin edustalle se astui vielä askeleen lähemmäs huhuillen: "Hei!"
